Tämä blogi on vanhentunut ja olen siirtynyt uuteen osoitteeseen
http://raatonaattori.blogspot.fi/
Nautintoja!
maanantai 14. tammikuuta 2013
torstai 16. elokuuta 2012
Ensimmäisen naamion valmiiksi saaminen
Olin suunitellut, että teen Zombi-naamioni valmiiksi kesällä, koska halusin sen valmiiksi käytettäväksi Ropecon cosplay tapahtumassa Espoossa. Siitä seurasi viikon kestänyt hiusten istuttaminen, kolmen peruukin kyniminen ja Revultexilla leikkiminen.
Ja lopulta puku kokonaisuudessaan paikanpäällä.
Ja lopulta puku kokonaisuudessaan paikanpäällä.
Ronja ryövärintytär
Heti koulun jäätyä kesälomalle astuin työsalista toiseen, Turun nuoreen teatteriin, jossa minulle annettiin työksi rakentaa kaikki lavasteet produktioon. No mikään ei tietenkään mennyt kuten piti, minulle luvattu harjoittelia teki oharit, jätelava minne olisi aikaisemman lavasterakentajan pitänyt siirtää kahdet vanhat lavsteet, ei koskaan ilmestynyt ja lavasterakentaja pesi kätensä jutusta, joten homma jäi minulle. Alkuperäinen suunitelmani saada homma valmiiksi ennen koulun alkua meni mönkään, mutta olosuhteisiin nähden ja muiden produktioiden häirintä ei ole kokonaan estänyt töitäni, vaan kaiki kohoaa pystyyn hitaasti mutta vasrmasti ja vielä viimeiseen määräaikaan mennessä. Tein suurimmista lavasteista perlkistetyt versiot, joka auttoi suuresti mittaustöissä, kun piti aloittaa puumateriaalien sahaaminen.
Kun materiaalilaskentaa oltiin saatu laskettua ja tuotua teatterille alkoi pitkään kestävä sahaamisprojekti. Isojen lavasteiden pohjarakenteiden pystyyn saanti oli kohtuu työlästä, koska kukaan ei ollut auttamass pitämään paloja ilmassa, kun niitä yrittää liittää ja kiinnittää toisiinsa.
Kun uuvuttava ja itseään toistava sahaaminen päättyi, salkoi levyjen kiinnittäminen.
Linnan puurakennussta olis odottanut, koska halusin päästä kokeilemaan, miltä tuntuu käytännossä rakentaa laudoista seiniä.
Ruumisarkun rakentaminen oli myös odotettu juttuni, mutta siitä piti tehdä mahdollisimman alkeellinen ja huonosti rakennettu, mutta ihmisen kestävä ja pyörillä liikkuva. Tosin ohjaajan mielipiteet sen käyttötarkoituksista muuttuvat vähän väliä, että se muuttaa olomuotoaan kokoajan (tälläkin hetkellä)
Paljun tekeminen ei houkutellut niin paljon, mutta se toi tekohetkellä mieleen viimevuonna tehdyt roomalaiset pylväät ja Millan muumilaivan.
Sermejä en ole vielä voinut aloittaa tai taustakangasta, koska kangaslähetys ei ole vielä saapunut, joten aloin pintakäsitella muutamia pintoja.
Karhunluolan rakentaminen pysähtyi vähän myöhemmäksi, koska teatterin pakettiauto on kokoajan käytössä, joten en pääse ostamaan retkipatjaa kivimukailuun tai luolan päällystäimseen. Sähköputkien kiinnittelystä tuli mieleen Niinan ja Roosan meteoriprojekti
Mauri soitti tänään, kun olin matkalla K-Rautaan ostamaan lisää petsiä ja maalia ja kyseli miten homma etenee. No en viitsinyt kertoa kovin tarkasti, ottaen huomioon liikenteen ja kaikkien rakastamat poliisit, joita kuhisee siellä ja täällä. Lopuksi Mauri kysyi valmistumis päivää, enkä osannut sitä sanoa, koska teatteritreenit ja alkava peruskurssi kiristää aikataulujani entisestään, joten heitin nopean vastauksen 8.9 joka on takarajani oli miten oli. "Aijaa, se on aika pitkä aika..." Maurin äänestä kykeni kuulemaan tyytymättömyyttä ja pettymystä ja se vähän kirpaisi, mutta toivon, kun pääsen takaisin täältä ja näytän lopputuloksen ja vaiheita, että Mauri osaisi arvostaa ja ymmärtää miksi tässä menee kauan yksin tehdä. Täytyy myöntää, että kaipaan jo takaisin kouluun, koska täällä yhteiselo puvustajaharjoittelioiden, äänimiehen, valovastaavan ja peruskurssin opettajan kanssa alkaa olla hyvin kireää.
Huomenna lähden hakemaan Hirvensalosta puita ripustettavaksi ja Turun kaupungilta vielä kaatoluvan kera. Tosin Ohjaaja, jolla mielestäni on peukalot keskellä kämmentä, eikä tiedä visioinnista paskaakaan, käski minun modata arkkua vielä kerran, että siitä saa irttoitettua lautoja ja tehdä yhden keskeneräisen version...
Lattian pohjamaalaukseen meni viisi tuntia kahden henkilön voimin, onneksi teatterissa oleva ystäväni lupautui tulemaan auttamaan. Huomenna toinen teatterituttavani tulee auttamaan kivilaattojen liimaamisessa linnan seiniin.
Myönnettävä on, että viime yönä hajosin ensimmäisen kerran lavan lattialle ja purskahdin epätoivon kyyneliin, liian moni asia ei mennyt nappiin, kuten laskelmoidusti aikatauluni olisi pitänyt. Ensimmäisenä ongelmana tuli solumuovin sulamattomuus. Kuumailmapuhallin ei sulattanut sitä lähes ollenkaan (nyt puhutaan 5cm paksusta patjasta) myöskään mitkään vahvat liuottimetkaan eivät purreet ollenkaan, joten kulmien pyöristäminen ja efektointi hidastui kriittisesti veitsellä työstämiseksi. Jo monennen kerran ilmaisin asian teatterin johtajalla, että yksi käsipari ei riitä näin suuren kivimukailuprojektin työstöön, että muut työt eivät ehdi ajoissa valmiiksi, joten lopulta sain myönnytyksen järjestää talkoot, jonne tuli muutamia teatterilaisia tekemään töitä kanssani ja homma lähestyy kiristyen loppuaan, mutta kyllä tämä tästä vielä ennen viikon loppua valmiiksi tulee, tai ainakin niin, että teatterilaiset eivät sitä itse kykenisi hoitamaan, tai tekniikka vastaava.
Lupasin Maurille saavani työt valmiiksi ennen deadlinea ja niinhän minä sain. Työt tulivat valmiiksi perjantaina tasan keskiyöllä, josta olisi 24 tuntia deadlineen. Mutta suurin kiitos teatterilaisille, sillä yksi käsipari ei hommaa olisi saanut valmiiksi kivien veistelyn ohella.
Kun materiaalilaskentaa oltiin saatu laskettua ja tuotua teatterille alkoi pitkään kestävä sahaamisprojekti. Isojen lavasteiden pohjarakenteiden pystyyn saanti oli kohtuu työlästä, koska kukaan ei ollut auttamass pitämään paloja ilmassa, kun niitä yrittää liittää ja kiinnittää toisiinsa.
Kun uuvuttava ja itseään toistava sahaaminen päättyi, salkoi levyjen kiinnittäminen.
Linnan puurakennussta olis odottanut, koska halusin päästä kokeilemaan, miltä tuntuu käytännossä rakentaa laudoista seiniä.
Ruumisarkun rakentaminen oli myös odotettu juttuni, mutta siitä piti tehdä mahdollisimman alkeellinen ja huonosti rakennettu, mutta ihmisen kestävä ja pyörillä liikkuva. Tosin ohjaajan mielipiteet sen käyttötarkoituksista muuttuvat vähän väliä, että se muuttaa olomuotoaan kokoajan (tälläkin hetkellä)
Paljun tekeminen ei houkutellut niin paljon, mutta se toi tekohetkellä mieleen viimevuonna tehdyt roomalaiset pylväät ja Millan muumilaivan.
Sermejä en ole vielä voinut aloittaa tai taustakangasta, koska kangaslähetys ei ole vielä saapunut, joten aloin pintakäsitella muutamia pintoja.
Karhunluolan rakentaminen pysähtyi vähän myöhemmäksi, koska teatterin pakettiauto on kokoajan käytössä, joten en pääse ostamaan retkipatjaa kivimukailuun tai luolan päällystäimseen. Sähköputkien kiinnittelystä tuli mieleen Niinan ja Roosan meteoriprojekti
Mauri soitti tänään, kun olin matkalla K-Rautaan ostamaan lisää petsiä ja maalia ja kyseli miten homma etenee. No en viitsinyt kertoa kovin tarkasti, ottaen huomioon liikenteen ja kaikkien rakastamat poliisit, joita kuhisee siellä ja täällä. Lopuksi Mauri kysyi valmistumis päivää, enkä osannut sitä sanoa, koska teatteritreenit ja alkava peruskurssi kiristää aikataulujani entisestään, joten heitin nopean vastauksen 8.9 joka on takarajani oli miten oli. "Aijaa, se on aika pitkä aika..." Maurin äänestä kykeni kuulemaan tyytymättömyyttä ja pettymystä ja se vähän kirpaisi, mutta toivon, kun pääsen takaisin täältä ja näytän lopputuloksen ja vaiheita, että Mauri osaisi arvostaa ja ymmärtää miksi tässä menee kauan yksin tehdä. Täytyy myöntää, että kaipaan jo takaisin kouluun, koska täällä yhteiselo puvustajaharjoittelioiden, äänimiehen, valovastaavan ja peruskurssin opettajan kanssa alkaa olla hyvin kireää.
Huomenna lähden hakemaan Hirvensalosta puita ripustettavaksi ja Turun kaupungilta vielä kaatoluvan kera. Tosin Ohjaaja, jolla mielestäni on peukalot keskellä kämmentä, eikä tiedä visioinnista paskaakaan, käski minun modata arkkua vielä kerran, että siitä saa irttoitettua lautoja ja tehdä yhden keskeneräisen version...
Lattian pohjamaalaukseen meni viisi tuntia kahden henkilön voimin, onneksi teatterissa oleva ystäväni lupautui tulemaan auttamaan. Huomenna toinen teatterituttavani tulee auttamaan kivilaattojen liimaamisessa linnan seiniin.
Myönnettävä on, että viime yönä hajosin ensimmäisen kerran lavan lattialle ja purskahdin epätoivon kyyneliin, liian moni asia ei mennyt nappiin, kuten laskelmoidusti aikatauluni olisi pitänyt. Ensimmäisenä ongelmana tuli solumuovin sulamattomuus. Kuumailmapuhallin ei sulattanut sitä lähes ollenkaan (nyt puhutaan 5cm paksusta patjasta) myöskään mitkään vahvat liuottimetkaan eivät purreet ollenkaan, joten kulmien pyöristäminen ja efektointi hidastui kriittisesti veitsellä työstämiseksi. Jo monennen kerran ilmaisin asian teatterin johtajalla, että yksi käsipari ei riitä näin suuren kivimukailuprojektin työstöön, että muut työt eivät ehdi ajoissa valmiiksi, joten lopulta sain myönnytyksen järjestää talkoot, jonne tuli muutamia teatterilaisia tekemään töitä kanssani ja homma lähestyy kiristyen loppuaan, mutta kyllä tämä tästä vielä ennen viikon loppua valmiiksi tulee, tai ainakin niin, että teatterilaiset eivät sitä itse kykenisi hoitamaan, tai tekniikka vastaava.
Lupasin Maurille saavani työt valmiiksi ennen deadlinea ja niinhän minä sain. Työt tulivat valmiiksi perjantaina tasan keskiyöllä, josta olisi 24 tuntia deadlineen. Mutta suurin kiitos teatterilaisille, sillä yksi käsipari ei hommaa olisi saanut valmiiksi kivien veistelyn ohella.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)